"Tunsin olevani muutakin kuin kerä diagnooseja" : voimauttavaa valokuvatyöskentelyä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien kanssa

Opinnäytetyöni tarkoitus oli auttaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia löytämään vuorovaikutuksellisen valokuvauksen kautta itsestään uusia puolia ja katsomaan itseään muun kuin sairauden näkökulmasta. Menetelmänä sovelsin Miina Savolaisen kehittämää voimauttavaa valokuvausta, jonka keskeisenä teemana voidaan pitää itsensä armollisesti katsomista. Tavoitteena oli myös löytää osallistujista voimavaroja ja pohtimaan elämäntapahtumia, jotka ovat saattaneet osallistujan tähän hetkeen ja tehneet hänestä ainutlaatuisen kokonaisuuden. Opinnäytetyöni on laadullinen ja toteutin toiminnallisen osuuden tapaamalla mielenterveyskuntoutujia yksitellen. Hain osallistujia sosiaalisen median avulla ja vapaaehtoisia ilmoittautui neljä eri-ikäistä ja erilaisessa elämäntilanteessa olevaa henkilöä. Toiminta osallistujien kanssa sujui pääasiassa hyvin, vaikkakin yksi osallistuja lopetti yllättäen yhteistyön. Osallistujista huokui innostusta, jännitystä, mutta myös pelkoa ja epävarmuutta. Kuvattavana olo ei ollut kenellekään osallistujista mieluinen rooli ennen opinnäytetyötäni. Toiminnallisen osuuden aikana osallistujat löysivät itsestään uusia positiivia puolia ja osa innostui jatkamaan menetelmää myös läheistensä kanssa. Vaikka muutamalla osallistujalla oli vahva ajatus valmiiden kuvien tuloksesta, vaatimukset omaa suoritusta kohtaan hälvenivät matkan aikana. Lopulta kameran edessä oleminen koettiin luonnollisena ja jopa hienona välineenä näyttää itsestään erilaisia puolia ja välittää oma tunnetila kuvan kautta myös muille. Vuorovaikutuksellinen valokuvatyöskentely osoittautui toimivaksi välineeksi mielenterveyskuntoutujille löytää voimavaroja ja uusia piirteitä itsestään, sekä käsitellä osallistujan kanssa yhdessä hänen elämäntarinaa ja tapoja toimia. Uusien puolien löytäminen osallistujista osoittautui heille voimauttavaksi kokemukseksi. Uusien piirteiden löytäminen oli myös raskas prosessi, joka osallistujien kertoman mukaan vaati aikaa ja totuttelua. Osallistujilta on pyydetty luvat kuvien ja prosessipäiväkirjamerkintöjen julkaisemiseen, joskin hyvin henkilökohtaisia osuuksia merkinnöistä on intimiteettisuojan turvaamisen vuoksi poistettu. Myöskään kuvia ei laitettu julkiseen opinnäytetyöhön.The purpose of this thesis was to help people with bipolar disorder discover new facets of themselves and help them to look at themselves other than from the perspective of the disease. In this study Miina Savolainen's social pedagogic empowerment method was used with the central theme of looking at oneself graciously. The aim was also to find resources from the participants and to reflect on the life events that have led a participant to this moment and made him a unique entity. The study was qualitative in nature. The functional part was carried out by meeting people with mental health problems one by one. The participants were sought from social media. All four participants represented different ages and different life situations Working with participants went mainly well, although one participant quit unexpectedly. Participants exuded enthusiasm, excitement, but also fear and uncertainty. Prior to this study being photographed was not a pleasing role to any of participants. In carrying out the project it was important to face the participants from their level and to be equal and listen to the participants. During the functional part participants found new positive aspects from themselves and some inspired to continue the method also with their close relatives. The demands of their own performance abated towards the end of the journey. In the end, being in front of the camera was seen as a natural and even as a fine tool to show a different side of themselves and convey emotion through your image to others. An interactional photography turned out to be a successful tool for mental health patients to find resources and new aspects of themselves, as well as dealing with the participants’ life stories and their behavior. Finding new facets proved to be an empowering experience for them. Participants recalled that finding new features was also a taxing process and took time to get used to. The participants are requested authorization to publish the images and process journal entries, albeit a very personal contributions labeling is due to the protection of intimacy removed. Also, images were not added in the public thesis